Tietoa mainostajalle ›

Lapset netissä

Illan juhla oli päättynyt, puheenvuorot pidetty ja haikeat lähtöhalaukset jaettu. Pieni virkeä joukko vailla seuraavan aamun velvollisuuksia lähti jatkamaan iltaa ja puhe kääntyi niihin samoihin kuin aina, kun (äiti)bloggaajia on koolla. Lapsiin. Missä menee minun rajani yksityisen ja julkisen välillä? Missä menee lapseni raja?

Julkisessa keskustelussa lasten oikeus yksityisyyteen nousee säännöllisesti puheenaiheeksi ja uskokaa vain, me bloggaavat äidit pohdimme tätä asiaa jatkuvasti ja luemme aiheesta jokaisen silmiimme osuvan jutun. Valeäiti -blogia kirjoittava Hanne kertoi pohtineensa lasten koulunaloitusta ja sitä aikaa, kun heidän kaverinsa saattavat löytää blogin. Moni alle kouluikäisen äiti nyökkäili. Kaikki olivat kuulleet, että siitä luultavasti – ellei jopa varmasti – joutuu kiusatuksi.

Asia ei onneksi ole aivan näin yksinkertainen.

Aikana, jona jääkaappikin on verkossa, on yksityisyys muuttunut. Minusta, sinusta ja tekemisistämme tallentuu tietoa joka hetki, ja minä koen ikävimpänä sen, etten enää voi olla varma, saanko maailmasta objektiivista informaatiota, vai sellaista, mitä minun toivotaan klikkaavan aiemman selauskäyttäytymiseni perusteella. Johonkin jää jälki siitä, kun juttelen ystävieni kanssa WAssa ja messengerissä. Kun luulen olevani itsekseni nettishoppailemassa, jokainen liikkeeni ja päätökseni tallentuu ja analysoidaan. Meistä kertyy dataa jatkuvasti, mutta emme tiedä mihin sitä vielä käytetään. Samalla tavalla tietoa kerätään älypuhelimiaan käyttävistä lapsistamme. Se on uhka, jota meidän kannattisi pohtia sen vanhan juupas-eipäs väittelyn sijaan.

Se tieto itsestämme, jota tietoisesti jaamme vaikka Facebookissa tai blogissa on jo pohdittua, eikö? Kuinka paljon lapset pohtivat jakamiaan asioita? Kuinka hyvin he osaavat käyttää erilaisia sovelluksia ja hallita niiden tietoturvaa?

Lapsemme kasvavat maailmaan, jossa sosiaalinen media on mukana kaikkialla. Meidän täytyy pysyä sen kehityksessä mukana, vaikka ei aina kiinnostaisikaan. Me emme voi suojella lapsiamme peittämällä heidän kasvonsa sydämellä facebook-kuvassa. Ne uhat ja kiusaamisen aiheet somessa ovat muualla, ja niistä meidän kannattaisi pysyä hereillä ja lapsen vierellä.

Lapset kasvavat sosiaalisen median käyttäjiksi pienestä saakka, ja se, että hyvin pieni osa heidän lapsuuttaan on jo tallentunut verkkoon, ei ole pelkästään uhka, vaan myös ilon ja ylpeyden aihe. Eikä tämä tarkoita sitä, että voisimme jakaa lapsistamme mitä tahansa yksityistä tietoa, jollaista emme jakaisi itsestämme. Meillä vanhemmilla on vastuu ja velvollisuus kasvattaa lapsemme myös tähän some- ja datamaailmaan, jota emme itsekään täysin hallitse. Se vaatii opettelemista ja aikaa. Jaksammeko? Osaammeko?

Tästä ja paljon muustakin puhuimme puolen tunnin verran Hannen kanssa, mutta asiaa aiheesta riittäisi ehdä kymmeneksi.

Jaksoon pääset tästä: https://aca.st/6f98a4

Yksien arkirattaiden taktiikka

En meinaa uskoa todeksi, että minä, vannoutunut Bugis-äiti, olen myynyt meidän viimeisetkin Bugaboot pois. Kävipä nimittäin niin, että kertakaikkisesti kyllästyin moniin eri tarpeisiin oleviin kärryihin, ja haluan vielä jonkun aikaa jatkuvan tarvekauden pärjätä yksillä rattailla.

Meillä on suurin tarve ihan ulkoilukäyttöön olevilla rattailla, mutta välillä täytyy päästä liikenteeseen myös julkisilla kulkuneuvoilla tai autolla, ja kaupungilla olisi tietenkin huippua mahtua kulkemaan melko sirojen kärryjen kera. En kuitenkaan jaksa mitään show´ta asian ympärillä, eli vaihtojen täytyisi sujua näpsäkästi.

Niinpä ei auttanut muu kuin lähteä tutkimaan ratastarjontaa kriittisin konkariäidin silmin. Meille mahtuu eteiseen hyvin yhdet rattaat kaikkien viisihenkisen perheen lukuisten kenkäparien kaveriksi, joten myin jo taannoin meidän rakkaat Bee3:set pois.

Eilen meille muutti toivottavasti perheemme viimeiset lastenkärryt, ja illalla Bugaboo Runnerit muuttivat meiltä uuteen kotiin. Runnerit olivat tosi hienot ja kauniit, mutta eivät lopulta minulle kuitenkaan ne oikeat. Lyhyenläntänä koin pitkät juoksurattaat tosi hankalina, eivätkä myöskään satunnaiset bussimatkat Runnereiden kanssa olleet yhtään kivoja.

 

Sain maahantuojalta mahdollisuuden testata markkinoilla melko uusia Bumbleride Speed -juoksurattaita, ja eilen haimme harmaat uutukaiset Speedit Lapsimessuilta meille kotiin. Ensivaikutelma ei voisi olla parempi, Speedeissä on juuri ne ominaisuudet, joita olen kaivannut!

  • keveys
  • hyvin rullaavat suuret pyörät
  • kääntyvä etupyörä
  • uv-kuomu
  • tarpeeksi suuri matkustustila lapselle
  • tarpeeksi korkea painoraja
  • eivät liian massiiviset kaupunkiin
  • yhden käden ohjaus
  • oikeasti helppo kasaus, ei pyörien irrotustarvetta ym.
  • suuri tavarakori
  • taskuja ja pussukoita erinäisille tarpeellisille asioille, kuten vesipullolle ja varavaatteille

Tässäpä nopeat alkuhuomiot, lisää luvassa kunhan pääsemme sinuiksi kärryjen kanssa. Kysymyksiä aiheesta juoksurattaat saa esittää.

Rattaat saatu