Äiti- ja isähenkilöt, olisiko aika treffailla?

02/10/2017

22215191 10155125451673667 941717911 n - Äiti- ja isähenkilöt, olisiko aika treffailla?

Tuttavaperheeseen syntyi kolmas lapsi. Laiteltiin viestejä miten on mennyt jne. Äiti kysyi minulta vinkkejä kolmen lapsen kanssa “pärjäämiseen”. Sanoin, että ainoastaan yksi vinkki minulta löytyy ja se on: käykää treffeillä. Ensin vauvan kanssa, mutta ilman isompia lapsia ja hiljalleen myös ilman vauvaa.

Simppeli neuvo, eikö vaan? Silti kun juttelee kaveriäitien kanssa, tosi harvoin pariskunnat tuntuvat viettävän kahdenkeskistä aikaa. Tiedän hyvin, miten perheet ovat yhä useammin ilman tukiverkkoa, eikä luotettavia lastenvahteja kasva joka oksalla. Suomessa ei myöskään ole totuttu käyttämään lastenhoitoapua. Tässä on kuitenkin asia, johon toivoisin panostettavan.

Kun keskimmäisemme oli pieni, hän oli todella vauhdikas kaveri. Kaksi ja puoli vuotta kotona hänen kanssaan vei minut jaksamisen rajoille. Samaan aikaan mieheni oli aloittanut aikuisopiskelut ja teki lisäksi todella paljon töitä. Emme nähneet juurikaan arjessa, myös viikonloput olivat kiireisiä. Aika oli parisuhteelle haastavaa. Kun aloin odottaa kolmatta lastamme, tein päätöksen, että en anna saman toistua uudelleen. Yliväsynyt äiti ei ole hyväksi kenellekään.

Kuopuksen vauvavuosi meni tosin kyllä niin, että hän kulki treffeillämme mukana, sillä maitoyliherkkyyden vuoksi häntä oli vaikea jättää hoitoon. Kun lapsi täytti vuoden ja allergia helpotti, otimme säännölliset treffit puheeksi puolison ja hänen vanhempiensa kanssa. Alkuun ajatus tuntui varmasti isovanhemmista hiukan raskaalta, mutta sovimme, että ensin kokeilemme ihan pieniä aikoja kerrallaan miten erossaolo vanhemmista sujuu ja kuinka kaikki osapuolet pärjäävät.

Kokemukset olivat rohkaisevia, ja hiljalleen vanhempien yhteisestä ajasta tuli viikottaista. Sunnuntaitreffit ajoittuvat pääosin päiväsaikaan, jolloin kaikki ovat pirteitä. Isovanhemmat tekevät ruokaa lapsille ja käyvät kuopuksen kanssa ulkoilemassa. Kun kyläily toistuu näin usein, lapsille ja isovanhemmille muodostuu aivan toisenlainen suhde kuin epäsäännöllisissä kohtaamisissa. Heillä on myös omat kivat jutut ja rutiinit. Ja totta kai treffeistä joustetaan puolin ja toisin, isovanhempien jaksaminen ja omat menot huomioonottaen. Emme halua käyttää mummia ja vaaria lastenhoitoautomaattina, ja siksi järjestelystä keskustellaan säännöllisesti.

Entä mitäs me sitten teemme treffeillämme? Kun yhteinen aikamme on näin säännöllistä, emme tarvitse erityisen juhlallisia menoja. Aika usein käymme syömässä, joskus kävelyillä, monesti hurautamme autolla jonnekin vähän kauemmas ja käytämme matkat jutusteluun. Arjessa, metatyön keskellä ei huumori aina kuki, mutta kahden kesken useammin. Lisäksi puhumme tulevasta viikosta, ja molemmat pysymme paremmin kartalla kuka perheenjäsen tekee mitäkin. Hyödyllistä.

Ymmärrän olevamme erityisen onnekkaita, kun isovanhemmat ovat hyvässä kunnossa, asuvat lähellä ja haluavat olla läsnä lastenlastensa elämässä. Kaikilla ei ole näin.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kuitenkin todeta, että vanhempien yhteinen aika on koko perheen eduksi. Mikäli omasta lähipiiristä ei löydy lastenhoitajaa, esim. MLL:n kautta on mahdollista saada melko edullista lastenhoitoapua. Viimeiseen asti itse pärjääminen ei ole aina se paras tapa. Olisiko treffiajassa ideaa?

By Laura

kahden pojan (s. 2002 ja 2008) ja tytön (2014) äiti. Kauneuden ammattilainen, joka nauttii kauniista asioista ympärillään.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *