Joka karkkia säästää, se lastaan rakastaa

22/08/2010

Lapsen ja aikuisen ylipainon fysiologiset tekijät ovat pitkälti samat, mutta painonhallinta ja laihdutus eroavat – lasta ei pidä laittaa laihdutuskuurille. Lapsen paino ei myöskään ole hänen omalla vastuullaan, aikuisen se sen sijaan on. Lapsen paino on vanhemman vastuulla, ja yhä useampi suomalainen on ylipainoisen lapsen vanhempi.

Suurimmalla osalla ylipainoisista – onpa kyseessä sitten lapsi tai aikuinen – lihavuuden taustalla ovat nykyiset lihavuutta edistävät elintavat: ruokaa on tarjolla liikaa, ja elämä on fyysisesti liian kevyttä ja vähän energiaa kuluttavaa. Koska perimämme ohjaa meitä varastoimaan energiaa mahdollisimman tehokkaasti (pahan päivän, jota ei tule, varalle), on meidän opeteltava hallitsemaan painoamme. Ja kuten vitsatkin väännetään nuorina, opitaan tämä taito parhaiten lapsena. Parhaimmillaan kirjan vinkeistä ja harjoitteista syntyy koko perheen hauska, yhteinen hyvänolonprojekti, jossa myös vanhempien kilot karisevat – huomaamatta. (Tammi)
Kirjasta löytyy todella hyviä arkiruokavinkkejä ja hauskoja liikunnallisia leikkejä koko perheelle. Vaikka kirja on suunnattu ylipainoisen lapsen avuksi, niin suuri osa vinkeistä sopii hyvin myös “huonoille syöjille”, joille uuden maistaminen on vaikeaa, tai ruokaa tuntuu uppoavan vuorokaudessa vain lusikallinen.

Silvola Kari: Joka karkkia säästää, se lastaan rakastaa
Käytännön ohjeita lapsen painonhallintaan

Tammi 2010

By Sari

kolmen pojan (2001, 2003, 2005) ja tyttären (2007) äiti. Tuore yrittäjä, rakastaa laadukasta lastenkulttuuria ja intoilee yhteiskunnallisista asioista.

4 Comments

  1. Vastaa

    Maria Sa

    Minä en yhtään pidä tuosta kirjan nimestä. Itsellä on paljon kokemusta perheistä, joissa herkut/karkit on KIELLETTYJÄ ja niistä tehdään todella houkuttavia. Lopulta lapset syövät kaiken mitä käteen saavat ja äkkiä että saavat mahdollisimman paljon. Himoitsevat herkkuja ja isompina kun on omaa rahaa, niin eivät hallitse ollenkaan herkkujen syömistä ja ovat lihavia aikuisia tai jos ovat saaneet hyvät geenit lihomisen suhteen, niin ainakin syövät todella epäterveellisesti, että kaikki energia tulee herkuista ja muusta roskaruuasta.

    Itse olen oman kokemuksen mukaan antanut lasten syödä herkkuja kohtuullisesti ja esim. juhlissa saavat syödä juuri niin paljon kuin haluavat. Samoin jos on ollut tarjolla kilokin karkkia, niin en rajoita. Välillä eivät koske ollenkaan välillä syövät jonkin verran ja lopettavat. Toisin kuin usein herkuista rajoitetut lapset syövät kaiken minkä käsiinsä saavat ja lisäksi joku vielä vieressä koko ajan yrittää rajoittaa heidän herkkujen syömistä.

    Itse kuulun lapsiin joilla lapsuudessa herkut oli kiellettyjä, vain vieraille yms. Koskaan et saanut hyvällä omalla tunnolla syödä herkkuja…itse kuulun ja veljeni kuuluu ihmisiin jotka aikuisenakin koko ajan himoitsevat herkkuja ja kaikki syödään mitä käsiin saadaan, pahaan oloon asti ja vielä sen jälkeenkin.

  2. Vastaa

    Susan

    Maria Sa: en usko että kirjan otsikko tarkoittaa että herkut on täysin kiellettävä. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että täysi kielto voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä.

    Meillä ei ole koskaan ollut karkkipäiviä vaan herkkuja on syöty kun mieli tekee. Mutta kohtuudella ja järjen kanssa. Ei ENNEN ruokailua, vaan mielummin ruokailun jälkeen. Ei ENNEN nukkumaanmenoa jne. Limppareita ei meille kotiin osteta, niitä juodaan kun on juhlat jne. Kun ei jääkaapista löydy, niin eivät sitä tajua pyytäkkään. Välipalaksi mielummin voileipä, jogurttia ja hedelmiä kuin karkkia ja chipsiä ja keksejä. Ja kun ruuan jälkeen saa jälkiruuan niin se makeanhimokin häviää. Parempi hampaillekin saada se “happohyökkäys” kerralla kuin koko ajan jotain napostellen. Ja kun tarjotaan niin ei kohtuuttomia kilon pusseja vaan ihan kohtuudella niin että saa “suut makiaks”. Uskon että se perinteinen “kohtuus kaikessa” pätee tässäkin. Kun vielä tekee päivittäisestä liikunnasta hyvän tavan, niin ei ne lapset sinne telkkareiden ja pelien ääreen pelkästään jää. Vanhemmistahan homma on tosiaan loppujen lopuksi on kiinni.

  3. Vastaa

    SatuK

    Mielenkiintoisen kuuloinen kirja, täytyypä tutustua tarkemmin. Suuhygienistiä ainakin miellyttää!

  4. Vastaa

    Maria Sa

    Susan: en minäkään tuota niin yksioikoisesti ajatellut 🙂 Kirjan sisältö on varmasti jotain ihan muuta, mutta yleisesti itse en pitänyt kirjan nimestä. Heti särähti päässäni kun ensimmäisen kerran tuon kirjan nimeen törmäsin ja se ei ollut täällä Minityylissä.

    Sillä kilon karkkipussilla yritin havainnollistaa sitä, että jos karkeista ei tehdä niin kiellettyjä ja himoittuja, niin niitä voi ihan hyvin olla vaikka jatkuvasti esillä ja lapset eivät niitä halua. Kaikkea ei ole syötävä heti. Toki itsekään en suosi napostelu kulttuuria vaan niitä hampaitakin on ajateltava ja mielellään herkut syödään ruuan yhteydessä samaan happohyökkäykseen. Limpsoistakaan meidän lapset ei välitä, vaan mieluummin juovat maitoa ja kaupastakin janoon huutavat omaa vesipulloa eikä limpparii tai mehua.

    Itse omatkin taustat tiedostaen yritän olla mahdollisimman neutraali ja salliva ruokailujen suhteen. Uusia ruokia on hyvä maistaa, mutta ei ole pakko syödä. Samoin lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi, jos ei jaksa. Kylläisyyden tunteeseen on hyvä osata reagoida ja tunnistaa ensinnäkin kylläisyyden tunne. Itse omaan myös pitkän taustan anoreksian ja bulimian parissa, joten toivon sydämestäni että ruuasta ja herkuista ei tule koskaan samanlaista taakkaa lapsilleni kuin itselleni aikoinaan.

    Varmaan ihan lukemisen arvoinen kirja, mutta tuo nimi vain itsessään sai minulla karvat nousemaan pystyyn 🙂

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *