Tietoa mainostajalle ›

Kantoliina -ihastus ja vihastus

13/10/2009

liina1.jpg

Pitkät kantoliinat saavat monen äidin pään pyörälle: osa hurahtaa

kuva: Didymos
kuva: Didymos

kantamiseen ja liinoihin niin että luopuu rattaista ja kerää ihania värejä ja kuoseja ja eri pituisia liinoja eri käyttötarkoituksiin suloisen pinon. Osa kokeilee kerran, kompastelee liinaaan ja saa viimein hiki otsalla jonkinlaisen virityksen aikaiseksi vauvan huutaessa pää punaisena. Ovatko jotkut meistä liinailijoita luonnostaan, ja toiset taas eivät?

Kantoliinassa vauvaansa kantaneet äidit ovat törmänneet monenlaisiin kommentteihin: joku ohikulkija on kauhistunut vauvan tukehtuvan tuollaiseen rättiin, tai ainakin putoavan ja kärsivän ahtaasti kummalla mutkalla, joku toinen on taas ihastellut rauhassa äidin sydäntä vasten nukkuvaa lasta.

kuva: Mannamaa
kuva: Mannamaa

Onko liinassa kantaminen vaarallista? Voi olla, jos sidonta ei onnistu oikein ja jää liian löysäksi. Tuskin silloinkaan yksikään äiti päästää vauvaansa putoamaan, mutta voi itse saada niskansa tai selkänsä kipeäksi. Sitomista kannattaa harjoitella kotona peilin edessä, tai jos mahdollista, käydä kantoliinatukiäidin luona. Monet liinamyyjät opastavat mielellään ja lähes kaikkien kantoliinojen mukana tulee ainakin jonkinlaiset sitomisohjeet. Joissakin liinoissa on mukana jopa ohje-dvd.

Harva oppii ensimmäisellä kerralla mestarisitojaksi, mutta harjoitus todellakin tekee mestarin. Ensimmäisellä kerralla sidoin trikooliinan aivan liian löysälle ja jouduin kannattelemaan vauvaa. Liina oli tuhannella kierteellä ja painoi inhottavasti (ja oli joutua saksien väliin koko kauhea kapine), mutta kuin huomaamatta opin näppituntumalla saamaan liinan suoraan, sitomaan sen sopivan tiukalle (trikooliina on sopiva, kun se istuu päällä ilman vauvaa kuin napakka paita) ja tuntemaan heti, jos vauvalla oli huono asento, liian kuuma tai kylmä.

Kuva: EllaRoo (Riemuli)
Kuva: EllaRoo (Riemuli)

Kun vauva kasvoi ja trikooliina jäi liian heppoiseksi, vaihdoin kudottuun. Kantaminen oli aivan erilaista: liina oli tukeva, mutta ei antanut anteeksi sidonnan huolimattomuuksia. Kireyden piti olla juuri sopiva ja reunojen suorassa, tai ne painoivat sekä äitiä että vauvaa. Taas alku vaati harjoittelua ja hyviä neuvoja kokeneemmilta kantajilta. Kudottuja liinoja on on puuvillaisia, villaisia ja nykyään myös bambuisia. Minityyli testaa pian bambuliinaa -pysy kuulolla!

By Sari

kolmen pojan (2001, 2003, 2005) ja tyttären (2007) äiti. Tuore yrittäjä, rakastaa laadukasta lastenkulttuuria ja intoilee yhteiskunnallisista asioista.

6 Comments

  1. Vastaa

    Kotiäitee

    Hienoa, että olet jaksanut noin kattavan tietopaketin aloittelijalle kasata. Sen verran voisin lisätä, että lista kantoliinatukihenkilöistä löytyy täältä: http://www.kantoliinakanava.fi/kantoliinakanava/yhteystieto/index.tmpl?navi_id=14

    Samaiselta sivustolta löytyy myös sidontaohjeita ja hurjasti liinatietoutta.

  2. Vastaa

    Raakel

    Odottelen jo innolla testin tuloksia, ja muitakin juttuja liinoista. Kakkonen syntymässä ja ikäeroa lapsille tulee noin reilut 15 kk, joten liinan opettelemisen käyttö olisi varmasti kohta ajankohtaista arkea helpottamaan.

    1. Vastaa

      Laura

      Totta tuo, että sisällä joko asuu pieni kantoliinailija tai sitten ei. Itse kuulun jälkimmäiseen kastiin. Mulla oli semmoinen trikoinen duoliina (=pikaliina), jota ei sidottu ollenkaan. Se oli aika kätsy kyllä, mutta kun vauva kasvoi, olisin toivonut säätövaraa.
      Nyt fanitan aivan täysillä DrottningEnar-kantopussia (tai miksiköhän sitä oikein kutsuisi), ihan superhyvä!

  3. Vastaa

    Kotiäitee

    Jos vierastaa sitomista, niin etenkin isommalle kannettavalle tykkään ottaa neliöliinan käytöön. Niistä saa sellaisiakin malleja, joissa on niin leveät olkaimet kuin normaalista kantoliinasidonnasta muodostuisi 🙂 . Kuitenkin käytännössä kuin reppu, mutta solkien sijaa hihnat sidotaan. Tässä on aika kiva kuvallinen sidontaohje neliöliinalle, josta saa hiukan käsitystä, että millainen kantovaline kyseessä: http://www.kantoliinakanava.fi/kantoliinakanava/materiaalipankki/nayta_sidontaohje.tmpl?pager_current=6;luokka=2;ryhma_id=137;navi_id=439;sort=nimi;aktiivinen=true.

  4. Vastaa

    Tuike-tyttönen

    Kantoliinastahan on myös pussimalli, jota ei tarvitse ollenkaan sitoa. Lenkki vaan olan yli ja vauveli “syykkyyn”. Helppoa kuin mikä! Sitten vaan pitää valita oma koko, ei käy äidille ja isille sama liina.
    Tarkemmin hyvää tietoa on juuri kantoliinakanavalla, mistä Kotiäitee kirjoitteli, ja myynnissä esim täällä:
    http://www.sannas.fi/epages/GPL.sf/secidfO2GXVAGc/?ObjectPath=/Shops/05032008-38045/Categories/Kantoreput/%22NewNative%20-kantoliinat%22
    Apua, minkä näkönen linkki 😉

  5. Vastaa

    matomatal@

    Minä kuulun ehdottomasti myös “kakkoskastiin” eli sisälläni ei todellakaan asu pientä kantoliinailijaa, valitettavasti:( Esikoisen kanssa en edes ajatellut kokeilevani liinaa, kakkosen kanssa kokeilin trikoista sidottavaa liinaa (Pikku-ruu), toimi parin ekan kuukauden ajan kunnes vauva kasvoi ja painoi mielestäni liikaa. Nyt tiedän, että vika oli siinä, etten sitonut liinaa läheskään tarpeeksi tiukalle. Ja hermothan siinä meni, kun vauva tuntui vain valuvan alaspäin, imuroi nyt sitten siinä kun toinen roikkuu about polvien korkeudella:/ Kolmannen vauvan, eka kesävauvamme, samainen liina toimi jo vähän paremmin kiitos kehittyneen sidontatekniikkani. Tarve vauvan kantamiseenkin on ollut suurempi, kun kaksi muutakin lasta ovat kaivanneet äidin auttavia käsiä. Nyt vauvan ollessa 4kk/7kg trikooliinaa en kuitenkaan enää osaa käyttää ja olenkin harkinnut kudotun liinan hankkimista. Toisaalta kohta vauvan voi jo sujauttaa Ergoon, joka on meikäläiselle paljon luontevampi tapa kantaa vauvaa. Olosuhteiden pakosta olen muutaman kerran käyttänyt myös perinteistä Baby Björnin rintareppua ja kyllä siinä on tullut aika äkkiä ikävä Ergoa -ja ehkä vähän liinaakin:)

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *