Lapset netissä

26/04/2017

valeaidinnauhoitukset1 - Lapset netissä

Illan juhla oli päättynyt, puheenvuorot pidetty ja haikeat lähtöhalaukset jaettu. Pieni virkeä joukko vailla seuraavan aamun velvollisuuksia lähti jatkamaan iltaa ja puhe kääntyi niihin samoihin kuin aina, kun (äiti)bloggaajia on koolla. Lapsiin. Missä menee minun rajani yksityisen ja julkisen välillä? Missä menee lapseni raja?

Julkisessa keskustelussa lasten oikeus yksityisyyteen nousee säännöllisesti puheenaiheeksi ja uskokaa vain, me bloggaavat äidit pohdimme tätä asiaa jatkuvasti ja luemme aiheesta jokaisen silmiimme osuvan jutun. Valeäiti -blogia kirjoittava Hanne kertoi pohtineensa lasten koulunaloitusta ja sitä aikaa, kun heidän kaverinsa saattavat löytää blogin. Moni alle kouluikäisen äiti nyökkäili. Kaikki olivat kuulleet, että siitä luultavasti – ellei jopa varmasti – joutuu kiusatuksi.

Asia ei onneksi ole aivan näin yksinkertainen.

Aikana, jona jääkaappikin on verkossa, on yksityisyys muuttunut. Minusta, sinusta ja tekemisistämme tallentuu tietoa joka hetki, ja minä koen ikävimpänä sen, etten enää voi olla varma, saanko maailmasta objektiivista informaatiota, vai sellaista, mitä minun toivotaan klikkaavan aiemman selauskäyttäytymiseni perusteella. Johonkin jää jälki siitä, kun juttelen ystävieni kanssa WAssa ja messengerissä. Kun luulen olevani itsekseni nettishoppailemassa, jokainen liikkeeni ja päätökseni tallentuu ja analysoidaan. Meistä kertyy dataa jatkuvasti, mutta emme tiedä mihin sitä vielä käytetään. Samalla tavalla tietoa kerätään älypuhelimiaan käyttävistä lapsistamme. Se on uhka, jota meidän kannattisi pohtia sen vanhan juupas-eipäs väittelyn sijaan.

Se tieto itsestämme, jota tietoisesti jaamme vaikka Facebookissa tai blogissa on jo pohdittua, eikö? Kuinka paljon lapset pohtivat jakamiaan asioita? Kuinka hyvin he osaavat käyttää erilaisia sovelluksia ja hallita niiden tietoturvaa?

Lapsemme kasvavat maailmaan, jossa sosiaalinen media on mukana kaikkialla. Meidän täytyy pysyä sen kehityksessä mukana, vaikka ei aina kiinnostaisikaan. Me emme voi suojella lapsiamme peittämällä heidän kasvonsa sydämellä facebook-kuvassa. Ne uhat ja kiusaamisen aiheet somessa ovat muualla, ja niistä meidän kannattaisi pysyä hereillä ja lapsen vierellä.

Lapset kasvavat sosiaalisen median käyttäjiksi pienestä saakka, ja se, että hyvin pieni osa heidän lapsuuttaan on jo tallentunut verkkoon, ei ole pelkästään uhka, vaan myös ilon ja ylpeyden aihe. Eikä tämä tarkoita sitä, että voisimme jakaa lapsistamme mitä tahansa yksityistä tietoa, jollaista emme jakaisi itsestämme. Meillä vanhemmilla on vastuu ja velvollisuus kasvattaa lapsemme myös tähän some- ja datamaailmaan, jota emme itsekään täysin hallitse. Se vaatii opettelemista ja aikaa. Jaksammeko? Osaammeko?

Tästä ja paljon muustakin puhuimme puolen tunnin verran Hannen kanssa, mutta asiaa aiheesta riittäisi ehdä kymmeneksi.

Jaksoon pääset tästä: https://aca.st/6f98a4

valeaidinnauhoitukset - Lapset netissä

By Sari

kolmen pojan (2001, 2003, 2005) ja tyttären (2007) äiti. Tuore yrittäjä, rakastaa laadukasta lastenkulttuuria ja intoilee yhteiskunnallisista asioista.

2 Comments

  1. Vastaa

    Emilia

    Moikka, olen tosi samoilla linjoilla kanssasi! Viittasin tekstiisi omassa blogissani (http://elamantuoksuinenkoti.blogspot.fi/2017/05/rajanvetoja-blogissa.html) kun pohdin aihetta, on kyllä niin harmi että arvostelijoita lapsensa blogiin tuoville löytyy edelleen. Onneksi ilmapiiri on ehkä kuitenkin pikku hiljaa vapautumassa tämänkin suhteen ja aletaan ymmärtää, että netti ei ole pelkkä pelottava mörkö 🙂

    1. Vastaa

      Sari

      Hei Emilia! Kivan jutun olit kirjoittanut. Minullekin blogi oli alussa hyvä vastapaino raskaille ja tiukasti salassapidettäville työasioille, ihanaa kevyttä ja iloista pumpulia 🙂

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *