Lennokkain askelin?

10/01/2012

Laskettu aika on käsillä. Myös säärien turvotus on aiempaan raskauteen verrattuna hyvinkin kosketeltavaa,  eikä mikään tunnu auttavan.  Kävin koko ensimmäisen raskauden ajan lymfassa. Olo tuntui silloin synnytykseen asti hyvältä ja kepeältä. Minä kun tuppaan paisumaan nilkoista mummomaiseksi. Sellaiseksi, että kengästä pullottaa niin jalkapöytä kuin se täyteläinen klöntti,  jota aiemmin sai kutsua akillesjänteeksi.  Eikä moiseen muutokseen tarvita ihmeitä, mummoutuminen tapahtuu tuosta vain normi-arjessani vaikkapa pitkillä lennoilla.  Ja nyt siis loppuraskaudessa vain olemalla ja elämällä. Useampana iltana olen pelännyt turvotuksen aiheuttavan minulle vielä veritulpan.  Kop kop.

Veden juominen ei ole juurikaan auttanut, nesteytän itseäni normaalistikin runsaasti. Mutta varpaisillaan tassuttelu,  se on.  Kinttuni ovat palautuneet lähes aiempaan kuosiin, kun aloin hiippailemaan kymmenisen minuuttia päivässä varpaisillani. Eikä sitä tarvitse tehdä yhtä soittoa, vaan pienet varvistelut silloin tällöin tekevät gutaa. Ainoa tenkkapoo on tasapainon säilyttäminen, etukenoni on ihailtavaa luokkaa. Minulta onkin kysytty montaako lasta odotan…

Muistin moisen varvaskikan lukiessani Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa. Ihailen kirjailjan tapaa kunnioittaa lapsia monella tapaa tasa-arvoisina otuksina meidän aikuisten kanssa, syntymästä saakka pieni on ymmärtäväinen ihmisen alku.  Mutta myös sitä, että aikuisen kuitenkin kuuluu kantaa aikuisen vastuu, sitä ei saa sysätä pienelle oman henkisen pienuutensa nimissä.  Mutta ei hyvää jos ei huonoakin, karvani saa nousemaan muun muassa säkeet, joissa länsinaapurimme kertoo polttaneensa tupakkaa kuin korsteeni kaikkien yhdeksän lapsensa odotusaikoina.  Olenko aivan aikansa elänyt mummo nilkkojen yläpuoleltakin?

P.S.  Jotakin lennokkaampaa? Kotimaisista äitiysopuksista suosittelen suurella lämmöllä Elina Tanskasen Jetlagissa (Helsinki-kirjat).  Maalaisjärki ja itseensä luottaminen tepsivät monessa asiassa, niin myös lasten hoitamisessa ja kasvattamisessa.  Niissäkään kun ei ole vain yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa toimia, vaikka raskautta ja äitiyttä aikamoisen tiukan renkaan läpi yritetäänkin puristaa. Lue myös Elinan mainiota blogia täältä

3 Comments

  1. Vastaa

    Laura

    Luin itsekin varsinkin esikoisen vauva-aikoihin kovasti Wahlgrenin Lapsikirjaa ja välillä oikein huvitti, kun mm. vauvan päivärytmiä koskevat luvut olivat kuin oman vauvan elämästä. Sain tosi paljon hyviä vinkkejä ja kikkoja. Nämä eivät kuitenkaan toimineet enää meidän erityisvilkkaan kuopuksen kanssa, eli lapset todella ovat yksilöitä.

    Täytyy muistaa, että kirja on kirjoitettu useampi kymmenen vuotta sitten, joten ihan kaikki jutut eivät enää päde. Juurikin esim. tuo tupakointi, monikohan odottaja voisi tänä päivänä kuvitella tupruttelevansa?

    Tsemppiä Jonna viimeisiin odotuspäiviin!

  2. Vastaa

    Päivi*

    Lentosukat jeesaa jalkojen turvotuksen kanssa, heti aamulla sängyssä jalkaan ja illalla maate mennessä pois.

    Wahlgren :-/

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *