Livly AW 2017

Rakkauteni ruotsalaiseen Livly -merkkiin ei osoita hiipumisen merkkejä. Erityisesti Livlyn collegemekot ovat yksi meidän kolmevuotiaan garderobin kulmakivistä. Pehmoiset mekot yhdistettynä sukkiksiin on superhelppo, söpö ja käytännöllinen asu, joka sopii menoon kuin menoon. Toistuvista pesuista ja ahkerasta käytöstä huolimatta nämä pysyvät hyvinä, eli korkeahkon hinnan maksaa näistä mielellään. Resoreiden ansiosta voi ottaa ensin hiukan reilun koon, ja vaatteiden käyttöikä on tosi pitkä.

Ilokseni huomasin, että Bulevardilla sijaitseva Le Bunuell -liike on ottanut Livlyn valikoimiinsa, eikä enää tarvitse laittaa tilausta nettikauppaan, jossa diplomaattisesti kuvailtuna nihkeähkö asiakaspalvelu ja järkyt postarit. Myös Porvoossa ja netissä toimiva Lykke Kids myy Livlyä.

Kuten monilla merkeillä, myös Livlyllä on tilanne, että poikien mallisto ei ole valitettavasti ihan yhtä kiva kuin tyttöjen. Tai vauvojen mallisto on tosi suloinen, mutta itse en ainakaan avaruuspupuista oikein innostunut. Toisaalta myöskään ballerinapuput eivät vedä tyttöjen puolella vertoja Livlyn tunnistettavimmalle Sleeping Cutie -printille. Kasmirpipot ovat aivan ihania tänäkin vuonna, onneksi meillä mahtuu tytölle vielä viimevuotinen harmaa tupsupipo.

Legginsejä ja sukkiksia ajattelin seuraavaksi kokeilla. Onko teille tulossa jotain Livlyä syksyyn?

Kuvat valmistaja

Habitare 2017 suosikit

Habitare on Suomen upein sisustustapahtuma, johon kannattaa sisustuksesta kiinnostuneen lähteä vähän kauempaakin. Oli suunnitelmissa sitten uusi sohva tai ideoiden etsiminen uuteen kotiin, näkee kerralla paljon ja saa vielä inspiraatioruiskeen kaupan päälle. Pidin tänä vuonna siitä, että pienemmät osastot olivat keskellä helposti kierrettävissä ja kaikki suuret huonekalumyyjät omana alueenaan. Koko hallin keskiosa oli täynnä katseltavaa ja ideakansioon napsittavaa.

LumoKidsin Ketara -sänky on hauska ja nerokas -toisin päin käännettynä siitä tulee parvi. Tekstiilit Vallila.

 

 

Emilia Karenina lastenhuoneen tuotteet kannattaa painaa mieleen. Uniaitta-sänky, Puputuoli ja Pumpuli-yövalo olivat suosikkimme.

Anno on palannut! Nyt tuotteita saa omasta verkkokaupasta ja ainakin uudistuneesta HobbyHallista. Kauniit luonnonläheiset mutta vahvat värit ja miellyttävät materiaalit yhdistivät koko mallistoa. Mallistoa on ollut luomassa Susanna Vento, joka suunnitteli Annolle myös hittimatto Jalpaikan, jota saa nyt uusissa väreissä.

Habitare Signals tekee näkyväksi tulevia trendejä ja ilahduin uudenlaisista parketeista, värikkyydestä ja vanhojen tekstiilien, kuten ryijyjen runsaudesta. Edelleen näkyvät luonnonmateriaalit.

Mujin osastolla kävi koko ajan kuhina. Muji on taivas, mutta onneksi vedin kesällä kevyet överit, kun satuimme asumaan viikon Mujin yläkerrassa. Lähin Muji on tällä hetkellä Tukholmassa Åhlensilla. Omaa odotellessa.

Lapsille Habitaressa oli paljon ohjelmaa ja oma alue, jossa sai niin riehua kuin olla luovakin. Kymmenen pistettä Habitarelle lasten ja lapsiperheiden huomioimisesta.

Tässä myös yksi ehdottomasti muistiin merkittävä valmistaja: Siluettiverstas on lasten sisustustuotteiden valmistaja Kuopion seudulta.

Vimman osaston viherseinä oli ihana ja katsokaa noita tupsuvillapaitoja!

Tuusulalainen Miiko ja ihanat eläimet.

AvaRoom

Perjantaina välipalalla IKEA elohuone-osastolla. Ikean suomalaiset suunnittelijat Iina Vuorivirta ja Hanna-Kaarina Heikkilä kertoivat meille kestävän kehityksen tuomista vaatimuksista ja mahdollisuuksista työhönsä. Mielettömän kiinnostavia tarinoita ja vähän myös tulevien juttujen suunnittelua.

Kiitos Habitare 2017. Olit ihana.

*liput messuille saatu

Peppi Pitkätossu la hopsula heisula!

Helsingin Kaupunginteatterin remontti on valmistunut  ja Peppi Pitkätossu on palannut näyttämölle. Keväällä 2015 yleisön hurmannut Peppi jäi silloin remonttivapaalle, mutta nyt punatukkainen pikkutyttö on taas tavattavissa. Astrid Lindgrenin 1940-luvulla syntynyt klassikko ei vanhene koskaan.

Peppi Pitkätossu on valloittanut maailmaa jo vuosikymmeniä. Sukupolvi toisensa jälkeen on oppinut tuntemaan maailman vahvimman pikkutytön, jolla on rahaa kuin merirosvolla ja vapautta rajattomasti, mutta äiti enkelinä taivaalla ja isä kaukana merillä. Peppi ei osaa käyttäytyä hyvin eikä oikein puhua tottakaan, mutta lapset rakastavat häntä. Aikuiset eivät, koska Pepin maailmankatsomus on aikuisnäkökulmasta liian erilainen, kaikessa anarkistisuudessaan jopa sääntöihmistä pelottava. Lapsia vapaus kiehtoo. Kukapa ei tahtoisi tehdä aivan mitä huvittaa?

Peppi on kuitenkin välillä surullinen ja ikävöi vanhempiaan. Kun muut menevät kouluun ja saavat sieltä lomaa, Peppi jää ilman. Kun toiset tietävät miten kahvikutsuilla ollaan, Peppi ei osaa vaikka yrittää kuinka. Vapauden hinta on ulkopuolisuus.

Pikkuyleisö teatterissa ei pohtinut ulkopuolisuutta, vaan pomppi naurusta ja kiljahteli innosta, kun Peppi livisti karkuun poliiseja tai ratsasti hevosella kouluun sisälle. Tämä riemukas ja perinteitä kunnioittava Peppi on mahtavaa katsottavaa lapsille ja sopii hienosti ensimmäiseksi teatterikokemukseksi. Suositusikäraja on viisi, me suosittelemme tätä kaikille, jotka jaksavat jo seurata tapahtumia kaksi tuntia.

Aikuiselle tämä Peppi tarjoaa puvustuksen ja lavastuksen ihmeitä ja aivan parhaat raharosvot Kukkasen ja Jymy-Juntusen, köyhät tanssijat. Lapsiyleisön riemua jaksaisi katsoa kauemminkin kuin kaksi tuntia.

Näytösajat ja liput täällä.

Kaikki kuvat Mirka Kleemola, oikeudet kuvaaja ja HKT

**Olimme ensi-illassa kutsuvieraina, emme maksaneet lipuista.**

Helsingin Kaupunginteatteri – Peppi Pitkätossu – Kuvassa Anna-Riikka Rajanen ja Panu Vauhkonen – Kuva © Mirka Kleemola
Helsingin Kaupunginteatteri – Peppi Pitkätossu – Kuvassa Kaisa Torkkel – Kuva © Mirka Kleemola
Helsingin Kaupunginteatteri – Peppi Pitkätossu – Kuvassa Maija Koivisto – Kuva © Mirka Kleemola
Helsingin Kaupunginteatteri – Peppi Pitkätossu – Kuvassa Maija Koivisto ja Panu Vauhkonen – Kuva © Mirka Kleemola

Onko Komero tuttu?

Bongasin viikonloppuna itselle uuden tuotteen kaupasta. Tässä vinkki niille ketkä tuskailevat arkiruuan kanssa. Onko Komero tuttu? Tuote on ilmeisesti lanseerattu jo pari vuotta sitten, mutta ei ole osunut minun silmiin missään kaupassa aikaisemmin. Nyt tämä ateriapussi osui kohdalle Stockmannilla ja päätin kokeilla kun taas kaipasin vähän jotain vaihtelua tuohon arkiruokailuun. Jotenkin sitä vaan pyörittää niitä samoja reseptejä arkena kun ei muka mitään muuta keksi. Tämä on tietysti omasta viitseliäisyydestä kiinni. Netti on täynnä arkiruokareseptejä kun vaan suunnittelisi viikon ruokalistan etukäteen. Kokeilin vuosi sitten Sannan Ruokakassia ja se kokeilu oli onnistunut. Kerralla tuli ”suunniteltua” koko viikon ruuat kun ruokakassissa oli valmiit reseptit ja raaka-aineet. Nyt kun syksy ja harrastukset ovat alkaneet, niin tuon ruokailun etukäteen suunnitteleminen taas korostuu kun ruoka pitää saada nopeasti töiden ja koulun jälkeen valmiiksi ja ennen harrastuksia syötyä.


Tässä ateriapussissa minua puhutteli erityisesti tuo aterian valmistusaika 20 min ja siitä syystä se pääsi ostoskoriin. Pussissa on siis kaikki valmiit raaka-aineet ja selkeä resepti. Raaka-aineet tulevat pientuottajilta ja niitä on oikea määrä, joten ruokahävikki on pieni. Tämä neljän hengen annos oli meille (2 aikuista + 2 lasta) tosin aika reilu, mutta keitin pastaa vain 2/3 pussillista. Kastike oli sen verran maukasta, että se meni kaikki. Lapset jopa toivoivat että tehdään tätä ruokaa useammin. Se on aina iso plussa. Kokeilin pari päivää sitten myös saman Komeron intialaista kasviscurrya, mikä oli myös maukas ateria. Neljän hengen ateriapussin hinta on n. 15€. Kannattaa kokeilla.

KomeroFood perustettiin, koska kaupassa käynti vei turhaan aikaa ja toi ylimääräistä säätämistä arkeen. Henri Alén pyydettiin mukaan hänen huippuosaamisen ja arvomaailmansa johdosta. Kahden vuoden ajan KomeroFood on helpottanut jo tuhansien ihmisten arkea. KomeroFoodin missio on nopeuttaa ja helpottaa siirtymistä täysin kestävään ruoan tuotantoon ja kuluttamiseen. (teksti Komero)

Kepparimimmit 4eva! -eli Hobbyhorse revolution

Hyvinkäällä järjestettiin ensimmäistä kertaa Red Carpet elokuvafestivaali syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Festariohjelmiston elokuvista me leffa-ahmatit olimme jo ehtineet nähdä lähes kaiken, mutta siellä oli yksi helmi, jota lähdimme katsomaan yhdessä 10-vuotiaan kanssa: dokumentti Hobbyhorse revolution.

Palkittu elokuva seuraa kolmea nuorta naista, jotka ovat intohimoisia keppariharrastajia. Kepparit mielletään usein lasten leluiksi, mutta internetin aikakaudella harrastajat ovat löytäneet toisensa synnyttäneet huikean yhteisön tapahtumineen. Kaikki kolme ovat kuitenkin välillä harrastuksestaan hiljaa: ymmärtämättömät arvostelevat ja jopa kiusaavat.

Alisa on harrastanut keppareita vuodesta 2008 ja on yksi lajin suurista staroista. Hän on innostanut lukuisia uusia harrastajia mukaan, menestynyt lajin kilpailuissa ja maksanut jopa ajokorttinsa keppareista saamillaan tuloilla. Elokuvassa Alisa tuo esiin harrastajien hyvän yhteishengen ja avoimuuden. Kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Tapasimme Alisan elokuvan jälkeen ja hän kertoi, että keppariharrastuksen suosio kasvanut viime vuosina valtavasti ja levinnyt Suomesta jo muihin pohjoismaihin.

Aisku on toinen leffan päähenkilöistä ja juuri Alisan innoittamana päätynyt keppareiden pariin. Aisku on kolmikosta se, joka joutuu piilottelemaan harrastustaan eniten ja kertoo, että tavallaan on olemassa kaksi Aiskua: keppariharrastaja ja se kavereiden tuntema, joilla ei ole aavistustakaan keppareista. Aisku on todella valovoimainen ja karismaattinen persoona ja selvästi sekä kepparipiirien että ystäviensä ihailema.

Elsa on kolmikon nuorin, mielikuvitusrikas ja luova taiteilija, jolle kepparit ovat olleet apuna selviämisessä koulukiusaamisesta. Elsan puheenvuorot olivat todella koskettavia, koska ohjaaja Selma Vilhunen sai upeasti esille tytön upean persoonallisuuden, ja tämän herkän lahjakkaan lapsen joutuminen koulukiusatuksi oli tuskallista kuultavaa, mutta toisaalta niin monta kertaa yläkoulussa nähtyä. Erilaisuutta ja lahjakkuutta ei siedetä.

Dokumentin rakenne on hieno. Se kuljettaa hämmennyksestä yhteenkuuluvuuteen ja surusta riemuun. Oli hauska nähdä harrastukseensa hurahtaneiden elämää, koska siinä oli jotakin tuttua omilta kestovaippapalstoilla roikkumisvuosiltani:  pienen piirin yhteinen juttu syttyy ryhmässä roihuksi. Samaa tulta näen nykyään lastenvaate-ryhmissä ja näitä kaikkia kolmea hommaa yhdistää myös se, että ulkopuoliset ovat kärkkäitä arvostelemaan ja naureskelemaan näitä “typeriä” juttuja.

Upeaa oli myös seurata lasten ja nuorten yhteistä tekemistä. Valtavat kisat ilmoittautumisineen, leirit ja valmennukset, kaikki tyttöjen joukkovoimaa ja varmasti opettaneet tekijöilleen monia työelämässäkin tarpeellisia taitoja.

#kepparitkunniaan

Leffa nähty pressilipuilla

 

Melli EcoDesign AW17

YHTEISTYÖSSÄ MELLI ECODESIGN

Melli on suhteellisen tuore merkki, ja hiukan hakenut tyyliään. Nyt selkeä oma tyyli alkaa löytyä, ja nämä syksyn vaatteet näyttävät kyllä todella kivoilta. Printtien rakastajille on tarjolla edelleen kuvioita, tällä kertaa uudenlaisissa murretuissa sävyissä. Veikkaan aikuisten selkeistä trikoomekoista hittiä, laatu on valtavan hyvä ja mallit todella käyttiksiä. Samoin bambuiset culottesit ovat varsinaiset jokamenon housut.

Tyttöjen röyhelömekko kotiutuu varmasti meille. Arvostan valtavasti vaatteiden mukavuutta arjessa, samoin kotimaisuus nousee korkealle tärkeyslistalla.

Miltä näyttää teidän silmään?