Tietoa mainostajalle ›

Yksien arkirattaiden taktiikka

En meinaa uskoa todeksi, että minä, vannoutunut Bugis-äiti, olen myynyt meidän viimeisetkin Bugaboot pois. Kävipä nimittäin niin, että kertakaikkisesti kyllästyin moniin eri tarpeisiin oleviin kärryihin, ja haluan vielä jonkun aikaa jatkuvan tarvekauden pärjätä yksillä rattailla.

Meillä on suurin tarve ihan ulkoilukäyttöön olevilla rattailla, mutta välillä täytyy päästä liikenteeseen myös julkisilla kulkuneuvoilla tai autolla, ja kaupungilla olisi tietenkin huippua mahtua kulkemaan melko sirojen kärryjen kera. En kuitenkaan jaksa mitään show´ta asian ympärillä, eli vaihtojen täytyisi sujua näpsäkästi.

Niinpä ei auttanut muu kuin lähteä tutkimaan ratastarjontaa kriittisin konkariäidin silmin. Meille mahtuu eteiseen hyvin yhdet rattaat kaikkien viisihenkisen perheen lukuisten kenkäparien kaveriksi, joten myin jo taannoin meidän rakkaat Bee3:set pois.

Eilen meille muutti toivottavasti perheemme viimeiset lastenkärryt, ja illalla Bugaboo Runnerit muuttivat meiltä uuteen kotiin. Runnerit olivat tosi hienot ja kauniit, mutta eivät lopulta minulle kuitenkaan ne oikeat. Lyhyenläntänä koin pitkät juoksurattaat tosi hankalina, eivätkä myöskään satunnaiset bussimatkat Runnereiden kanssa olleet yhtään kivoja.

 

Sain maahantuojalta mahdollisuuden testata markkinoilla melko uusia Bumbleride Speed -juoksurattaita, ja eilen haimme harmaat uutukaiset Speedit Lapsimessuilta meille kotiin. Ensivaikutelma ei voisi olla parempi, Speedeissä on juuri ne ominaisuudet, joita olen kaivannut!

  • keveys
  • hyvin rullaavat suuret pyörät
  • kääntyvä etupyörä
  • uv-kuomu
  • tarpeeksi suuri matkustustila lapselle
  • tarpeeksi korkea painoraja
  • eivät liian massiiviset kaupunkiin
  • yhden käden ohjaus
  • oikeasti helppo kasaus, ei pyörien irrotustarvetta ym.
  • suuri tavarakori
  • taskuja ja pussukoita erinäisille tarpeellisille asioille, kuten vesipullolle ja varavaatteille

Tässäpä nopeat alkuhuomiot, lisää luvassa kunhan pääsemme sinuiksi kärryjen kanssa. Kysymyksiä aiheesta juoksurattaat saa esittää.

Rattaat saatu 

Mitä tapahtuu Kivat -tehtaassa?

Kivat on meille kaikille vanhemmille tuttu merkki, mutta mitä me siitä oikeasti tiedämme? Villahaalarit ja myssyt, ne istuvammat lapaset tottakai, mutta me halusimme tietää vähän enemmän ja lähdimme kylään Tampereelle.

Tarina merkin takana

Merkin tarina alkaa aika samalla tavalla, kuin moni muukin menestyneen lastenvaatemerkin takana. Oli allerginen lapsi, jolle ei löytynyt sormikkaita, äiti, joka teki ne itse, ja yrittäjäsieluinen isä, joka ymmärsi puutteen markkinoilla ja tarttui toimeen. Nyt perheen silloinen pikkupoika Janne Puskala työskentelee yrityksessä, aivan kuten siskonsa Krista ja Katrikin. Mies kaiken takana, Jukka Puskala, nauraa epäilevänsä, että jälkipolvi siirtää hänen työpöytänsä nurkkaan tai että jonakin päivänä avain ei sovi lukkoon, mutta myöntää jo hieman siirtyneensä vapaalle, kuten perheen äiti Aulikin. Hieman.

Yrittäjäperhe työllistää lisäksi parikymmentä henkeä ja Pirkanmaalaisia ompelijoita. Ruuhka-aikoina haetaan apua muualtakin, eikä koskaan ole jouduttu lomauttamaan ketään.

-Tämä suuri perhe täällä toimii yhdessä ja me olemme vastuussa siitä, että työtä riittää tehtaassa, kertoo Katri Halme.

Hyvä henki tuntuu toimivan myös toisinpäin. Kysyin, mitä tapahtuu, jos valtavia neulekoneita käyttävät ja taitavasti operoivat herrat ovat yhtäaikaa sairaana. Krista ja Katri hämmentyvät. Ei sellaista ole koskaan tapahtunut.

Laadukkaat ja luonnonmukaiset materiaalit

Ihanan värikkäät ja suuret lankarullat pilkistävät säntillisiin riveihin järjestetyistä pahvilaatikoista. Kivat -tuotteissa käytetty lanka on eurooppalaista ja peräisin jo vuosikymmeniä toimineilta luotettavilta valmistajilta. Lanka muuttuu täällä neuloksiksi, joista puuvillaneulos värjätään ja pestään Tampereen lähettyvillä, ja puhtaat kemikaalittomat neulospakat palaavat tehtaalle odottamaan leikkuuta.

Tiedättekö sen hajun, joka on uudessa vaatteessa tai tekstiilissä? Täällä sitä ei ole, eikä mitään muutakaan tuoksua, ei vaikka hajuja inhoava tyttö haistelee neulospakkoja läheltä. Tekstiileissä ei tarvita torjunta-, palonesto-, tai homeenestoaineita, kun ne tehdään lähellä, eikä kuljetukseen kulu aikaa.

Kivat -merinovilla on mulesingvapaata ja puuvilla laadukasta luomupuuvillaa, josta tiedetään alkuperä ja kasvatusolosuhteet. Hyvä puuvilla on kestävää ja pitkäkuituista, huono epätasaista ja helposti nyppyistä. Hyvä luomupuuvilla on myös moninkertaisesti kalliimpaa kuin kemikaalein kasvatettu.

-Jos väitetään muutaman euron vaatteen olevan luomupuuvillaa, on jotain vialla, sanoo suunnittelusta vastaava Katri.

Tehtaassa on monenlaisia koneita ja työvaiheita

Yksi koneista sylkee nauhaa valtavalla vauhdilla, toisesta tippuu lapasia. Se tekee ne itse(!), mutta viimeistelyyn tarvitaan ihmistä. Ihmisiä löytyykin valoisan salin suurten pöytien ääreltä.

Leikkuukone näyttää todella vaaralliselta, eikä kokenutkaan leikkaaja käytä sitä ilman haarniskaa muistuttavia turvahanskoja. Tässä ei ahnehdita liian montaa kangasta päällekkäin, koska silloin leikkuujäljestä voi tulla vino, ja saumat alkavat kiertää.

Toisesa pöydässä suloiset tupsut kiinnitetään pipoon. Ihmiskäsin, jokaikinen, ja kunnolla. Vahva kiinnityslanka ei katkea, vaikka kuinka kiskoo.

Tuolla tikataan pipoihin kiinni tähtiä. Tässä voisi oikaista, jos ei vaihdettaisi lankaa värin mukaan vaan antaisi mennä samalla harmaalla vaan. Sitähän näkyykin päälle tosi vähän. Mutta ei oikaista. Ompelulangat vaihtuvat aina oikeanvärisiksi. Suurpiirteistä kotiompelijaa huokaisuttaa. Hirveä homma vaihtaa langat noin isoon koneeseen.

Kivat -myssyyn tarvitaan siis ensin tuo villaneulos, joka neulotaan tuolla, sitten vuoripuuvilla syntyy tuolla pyöreällä koneella. Villa höyrytetään, jotta se ei enää ompelun jälkeen muuttaisi muotoaan. Puuvilla pestään. Sitten leikataan osat ja kiinnitetään korvallisille tuulisuojat tai lämmin vanu vielä, saumat ommellaan, ja kiinnitetään samalla pesuohje, sitten tupsut ja heijastin. Mitähän unohtui vielä? Tämä kaikki tapahtuu Pirkanmaalla ja sitten pipot lähtevät kauppoihin, vientiin ympäri maailmaa suurin osa. Me näemme ne valmiina kaupassa, emmekä tiedä, kuinka monen ihmisen ammattitaito sen valmistamiseksi tarvittiin.

 



Kaupallinen yhteistyö Kivat /Agtuvi Ky

Ps. Ylin kuva on ensi talvea

Kouluvaatteiden päivitys

Kirjoitin aikaisemmin miten molemmat lapset ovat ottaneet kasvuspurtin sekä kengät että vaatteet ovat jääneet pieniksi. Vielä ei ilmojen puolesta voi siirtyä kevyempiin vaatteisiin, joten pitkien kouluvaatteiden päivitys on ajankohtaista. Saatiin Bobo Companysta testiin sekä äidin että tyttären mielestä ihastuttava Mayoralin vaatesetti (vaatteet saatu näkyvyyttä vastaan). Setistä saa yhdistelemällä useamman vaihtoehdon ja lopulta ehkä myös T-paidan ja shortsit käyttöön. Nyt mennään vielä visusti T-paita ja pitkähihainen yhdistelmällä. -Hei ihan epäreilua toi +3 astetta tuolla ulkona ja eletään kuitenkin huhtikuun puoliväliä. Shortsikuvat tulee sitten myöhemmin.

Niille kenelle Mayoral ei ole entuudestaan tuttu infoa eli Mayoral on espanjalainen vaatemerkki, joka on valmistanut korkealaatuisia lastenvaatteita jo 75-vuoden ajan. Malagan suunnalla liikkuvat voivat bongata Mayoralin valtavan tehtaan ja varaston. Suomessa Mayoralia myydään useissa lastenvaatteiden verkkokaupassa ja kivijalka liikkeissä, googlettamalla löytyy helposti lähin jälleenmyyjä. Mayoralin koot ovat aina 170cm:iin asti ja kuten espanjalaiset koot yleensä, ovat mitoitukseltaan hieman pienempää, joten suosittelen valitsemaan yhden koon suuremman. Mallistoja ilmestyy useamman kerran vuodessa aina sesongin mukaan.

Vuosia sitten Mayoralia ei ollut Suomessa niin laajasti saatavilla, joten kävin usein shoppailemassa Espanjan reissuilla brändin omista liikkeistä. Onneksi valikoimaa on tullut nyt enemmän Suomeen, sillä vaatteet ovat hyvälaatuisia ja kivan näköisiä. -Minityyli tykkää!

Eläinrakkaita ja lukutoukkia

Kaupallinen yhteistyö w/ Ryöväri ja Tammi

Minulla on eläinrakas lapsi, joka haaveilee hankkivansa isona maatilan täyteen eläimiä. Siellä on hevosia, poneja, koiria, kissoja, kaneja, alpakoita ja vaikka mitä. Siitä kuka sen kaiken hoitaa, on myös jo selvä käsitys: isi joutaa sinne tekemään töitä eläkkeellä. Äiti saa  ilmaisia koiranpentuja.

Sitä odotellessa pääsimme katsomaan islanninhevosia Jau Jau -tallille Ronjan, RiikanLindan ja muutaman lapsen kanssa. Ulkona velloi suomalainen kevät, tuuli ja satoi. Harmaat pilvimassat roikkuivat kaiken yllä. Yritin seurata tienviittoja lasinpyyhkimien huitoessa raivokkaasti ikkunaan aukkoa. Takapenkillä tytöt kumisaappaissa lauloivat ja nauroivat.

Tallilla heppakirjojen maailma muuttui hetkeksi todeksi. Lapset saivat harjata issikoita ja oppivat puhdistamaan kaviot oikein. Jääkylmä sadevesi takoi maan mudaksi ja huurrutti kameran. Joku kiukkuinen pisara yritti ryömiä takin sisään. Lapsia ei kylmyys ja kura haitannut, mutta kokenut tallityttö Ronja vei joukon välillä juoksuleikkiin, koska ratsastaminen kylmissään on kurjaa. Lapset saivat auttaa satuloimisessa niin paljon kuin pystyivät ja heitä neuvottiin rauhallisesti ja selvästi. Opin itsekin vaikka mitä issikoista pelkästään kuuntelemalla vieressä.

Kun jokainen oli saanut ratsastaa (vielä kerran?! tottakai!) kiipesimme lämpimään bussiin välipalalle. Lapset söivät mahansa täyteen ja saivat samalla kuunnella uutta Eppu-kirjaa Ronjan lukemana. Aika onnellisia naamoja oli meillä.

 

Kotiin saimme muistoksi pienen Putti-ponin, Epun ja Sintun seikkailuja. Sinttu ja Eppu olivat meille jo tutumpia mutta suloinen Putti ei.

Putti -kuvakirjat kertovat pienen pienen Putti-ponin elämästä. Putti on niin pieni, että se jää välillä ulkopuolelle eikä pääse mukaan isompien heppakavereiden juttuihin, mutta lopulta Putti kyllä pärjää. Aivan ihana kirjasarja on kuvittaja Ingrid Flygaren ensimmäinen ja siitä on julkaistu suomeksi kolme osaa: Liian pieni Putti, Putti ja uusi ystävä ja uusi Nyt on kiire, Putti! Suosittelemme perheen pienille.

Ronjan lukema kirja Eppu ja kesän paras päivä kertoo shetlanninponi Epusta ja Elsasta, joka on odottanut kesälomaa kauan. Kirja sopii ääneen luettavaksi jo pienemmillekin, mutta erityisen hyvin juuri lukutaidon saavuttaneille, jotka kaipaavat jo vähän haastetta. Kirjassa on ihana Margareta Nordqvistin kuvitus ja mukavan väljä taitto, joten sitä on helppo lukea. Kirjasta voi lukea näytteen täältä. Tämä on Eppu-sarjan seitsemäs kirja, ei haittaa vaikka ei olisi aikaisempia lukenutkaan.

Sinttu-poni on ihan oikeasti olemassa kirjailija Lin Hallbergin shetlanninponitilalla. Sinttu on kiltti mutta vähän hassu poni, jonka kotitallilla tapahtuu kaikenlaista. Poniasioiden lisäksi usein pohditaan ystävyyttä ja monenlaisia lapsen elämään kuuluvia tunteita. Oma 9-vuotiaani rakastaa Sinttua, mutta kirjat sopivat kaikille alakoululaisille. Kaikki peliin, Sinttu on sarjan neljästoista kirja.

Joka menon mekko

Minni sai suloisesta Nona K -putiikista aivan ihanan puodin oman malliston mekon, joka sopii menoon kuin menoon. Tyllihelmainen Maija -collegemekko on pehmoinen päällä. Mekko näyttää siltä kuin olisi puettu collegepaita ja tyllihame erikseen. Malli on sellainen, että siinä on mukava leikkiä ja college tekee kokonaisuudesta sopivan rennon kerhoon tai päiväkotiin, mutta mekossa voi lähteä myös kaupungille tai juhliinkin. Juuri tällaisia vaatteita arvostan äitinä erityisen paljon. Ja vahvaa prinsessakautta elävä lapsi pyörähtelee mekossaan onnellisena.

Nona K:sta saa myös käsintehtyjä oman malliston silkkirusetteja, myös omien toiveiden mukaan tehtynä, ja vaikka odottaessa. Klipsimalliset rusetit tuntuvat pysyvän tällä hetkellä parhaiten kasvatusvaiheessa olevassa otsatukassa.

Ballerinatossut ovat Melton-merkin ja niin ikään Nona K:lta. Erityisen kivaa näissä tossuissa on kunnon pohjat, jotka kestävät kulutusta normi nahkatossuja enemmän.

Ja miten söpöä, Nona K-puodista löytyi myös tyllihamehiironen, joka kulkee nyt mukanamme kaikkialle.

Postauksen tuotteet saatu.

Mukavaa pääsiäistä

Aamulla teki vähän tiukkaa lähteä töihin kun ulkona oli satanut lunta!? Nyt on jo huhtikuun puoliväli. Ei kiitos talvea enää. Tästä on hyvä alkaa valmistautumaan pääsiäislomaan ja toivottavasti aurinkoisempiin ilmoihin. Mukavaa pääsäistä Minityylin lukijoille! Muistakaa rentoutua ja herkutella.